Don't Follow Us

Click here to edit subtitle

(Akiyan kuva tulossa!)

Akiya

Lempinimi: Ei ole

Ikä: 2,5 vuotta

Laji/rotu: Koira/Sekarotuinen

Sukupuoli: ♂


Ulkonäkö:  Punaruskeavalkoinen koira kyseessä. Mustat silmät ja toinen korva punaruskea. Väri menee selästä häntään asti. Hännän oikea puoli punaruskea. Puolet kuonosta punaruskea. Keskiraskas, vähän laihanoloinen. Pienehköt korvat.


Luonne: Akiya on vähän äkkipikainen ja rohkea. Hän ei yhtään ujostele vaan on heti puhumassa mukavia tuntemattomille ja puhuu suunsa puhtaaksi ja kerjää huomiota jne. Koko ajan melkeinpä äänessä. Tykkää säikytellä tyttöjä ja ihastuu helposti. Haluaisi että kaikki voisivat elää rauhassa ja yhdessä ilman sotia. Osaa taistella ja hyvä metsästäjä. Tykkää olla laumassa ja viihtyy pienissä porukoissa. Aki ei myöskään kiertele vaan sanoo kaikki asiat suoraan, eikä häntä haittaa vaikka se loukkaisikin.


Menneisyys: Akiya on elänyt aina vuorella. Hän ei eddes tiedä, mitä on kesä. Hän syntyi vuoressa olevassa luolassa, jolloin lumi luolan aukon reunoilla alkoi liikkua. Silloin havaittiin ensimmäisen kerran että lumi elää. Lunta tulvi luolan sisään, joka järkytti Akiyan vanhempia. He eivät tienneet mitä tehdä, he luulivat että lumi oli vaaratonta. Akiyan isä meni lähemmäksi, ja lumi syöksyi hänen kaulaansa kuristaen. Hän kaatui maahan kuolleena. Akiyan äiti meni paniikkiin. Luolan suu oli lähes täynnä lunta. Hän ei olisi päässyt siitä enää läpi ilman että lumi olisi voinut kuristaa hänet. Hän heitti Akiyan ulos luolasta, ja kuoli kun lumi syöksyi tämän päälle. Vastasyntynyt pehtu oli tippunut pienelle polulle, jossa kulki muutama koira. He ottivat pennun hoiaekseen sen, ja heti kun Akiya pystyi elää omillaan, nämä hylkäsivät hänet. Siitä lähtien Akiyan on elänyt yksinäistä elämää, ja nähnyt vain muutaman kerran koiria vuorella.


Muuta: Vaimo ja yksi lapsi. Eivät esiinny sarjakuvassa.

Luoja: BlackJudas

Delta

Lempinimi: Del

Ikä: 3,5 vuotias

Laji/rotu: Pohjanpaimenkoira (itse keksimä rotu.)

Sukupuoli: naaras


Ulkonäkö: Kirjava turkki. Pieni harjas. Puoli lurppakorva. Ei hirveän lihaksikas. Solakka vartalo. Pitkät jalat. Pari arpea kuonossa ja oikeassa takajalassa.


Luonne: Delta on hyvinkin ylpeä ja itsepäinen. Uskoo pystyvänsä mihin vain, ja lähtee tappeluun heti mukaan ajattelematta. Delta puolustaa ystäviään avun tarpeessa. Vieraille on hyvinkin tyly, ja vaikeasti käyttäytyvä. Delta ei välitä uroista, vaan haluaa olla neitsyt. Kovana narttuna ei anna periksi ikinä. Delta tykkäää keksiä muille lempinimiä, joista usein he eivät pidä. Delta on melko peloton, mutta pelkää kovasti korkeita paikkoja ja vettä. Kallion reunalle Delta ei ikinä mene vaikka henki menisi. Veteen Delta ei mene, huonon uimataitonsa vuoksi. Delta ei kerro pelostaan kellekkään, koska pelkää joutuvansa naurun alaiseksi. Taistelee vihollisia vastaan kaikella raivolla. Saman turmion kokenutta koiraa Delta ymmärtää hyvin, ja on tälle paljon ystävällisempi kuin muille. Delta ei viihdy isossa porukassa, ja lähtee monesti omaan rauhaan. Hitunen pelko on myös lumi, menneisyyden takia.


Menneisyys: Delta asui perheensä kanssa 10 Pohjanpaimenkoiran laumassa. Kun Delta täytti vuoden, hänen äitinsä kuoli, koska lumi kuristi hänet. Pian äidin kuoleman jälkeen, Deltan isä kuoli tiputtuaan kalliolta rotkoon. Deltan lauma ei tiennyt miten Deltan äiti kuoli, ja vaarasta tietämättöminä lauma kulki vuoren läpi. Lauma lepäsi öisin, ja aina silloin joku laumasta kuoli. Lauma ihmetteli aina öisin kuristunutta laumalaista, eivätkä ikinä keksineet syytä, vaikka Delta koitti kuinka kertoa tappavasta lumesta. Lauma ei uskonut, vaan jatkoi matkaa vuoren halki. Lopulta vain Delta oli jäljellä. Delta ei osannut vuorelta pois, joten hänen oli pakko jäädä sinne. Delta ei nukkunut öisin eikä päivin, sillä pelkäsi lumen kuristavan hänet. Ihmeen kaupalla, Delta onnistui valvomaan monia öitä. Delta nukkui harvoin. Hän uskalsi nukkua vain silloin, kun löysi jonkun luolan, jonka sisälle lumi ei päässyt. Delta eli melko rankkaa elämää. Delta elää vuorella vielä tänäänkin, odottaen apua.


Muuta: Pohjanpaimenkoirista (rotua saa käyttää, muttei silleen, että joka hahmo on Pohjanpaimenkoira): Alkuperäismaa Australia. Suden, Bordercollien ja huskyn risteytys, mutta laji kutsui itseään Pohjanpaimenkoiriksi. Rotu on sopeutunut vaeltamiseen ja selviytymään kuumuudelta. Kylmälle erittäin arka, ja paleltumat ovat yleisiä. Rodulla paleltuu ensimmäisenä jalat ja korvat. Pohjanpaimenkoirat ovat aina kirjavia, mutta hyvin harvoin sattuu, että laji on yksi- tai kaksivärinen. Ne ovat värivirheitä.
Rodun historiaa: Pohjanpaimenkoirat elivät laumassa. Rotu ei hyväksynyt laumaan muita rotuja kuin Pohjanpaimenkoiria. Pohjanpaimenkoirat ovat tunnettuja kirjavasta turkistaan ja ylpeydestään. Laji ei sopeudu kotikoiraksi, ja ihmiset ovat muutenkin pitäneet oudon värisiä koiria hieman vaarallisina. Rotu nimesi itsensä siitä, koska rotu eli Austraaliassa melko pohjoisessa. Pohjanpaimenkoiria on aina ollut hyvin vähän, koska rotu ei oikein lisäänny, ja useatkin ovat puoleksi Pohjanpaimenkoiria. Rotua on kuljetettu muihin maihin, ja ovathan uteliaat Pohjanpaimenkoirat saattaneet lähteä itse maailmalle.

Deltasta: Delta on nopea juoksia ja kestää pitkiä matkoja ilman ruokaa. Kohtalainen saalistaja. Huono uimari.


Luoja: Puususi


Dustin
Lempinimi: Dusty
Sukupuoli: Uros
Ikä: 2,5 vuotta
Laji/rotu: Koira/Seropi (HuskyxSakemanni)


Ulkönäkö: Uros on vartaloltaan lihaksikas ja tanakka muttei lihava. Pääväriltään Ruskea-Valkoinen. Valkoinen vatsa, rinta, hännänpää, jalat ja merkit päässä. Ruskea selkä, pää ja häntä. Korvat ovat mustat. Silmät eriväriset oik. Sininen ja vas. Ruskea.


Menneisyys: Dusty syntyi pienessä alppikylässä Itävallassa. Elämä oli aluksi helppoa ja pentu asuikin elämänsä ensimäisen vuoden ihmisten kanssa. Kunnes tämä ei ollutkaan enää söpö pentu vaan iso koira jota ei ollut kouluttettu. Omistajat veivät koiran kauas metsään johon he hylkäsivät tämän. Dusty joutui opettelemaan kaikki taidot itse. Hän aluksi kamppaili luonnossa syömällä marjoja ja muiden eläinten tähteitä. Pikku hiljaa Dusty uskaltautui metästä pois ja pääsi käsiksi ihmisten roskiin ja selvisi syömällä niitä. Kunnes tuo tutustui erääseen katukoiraan joka opetti elämisen taidot aina kodinlöytämisestä metsästämiseen. Lopulta uros tunsi itsensä tarpeeksi taitavaksi ja lähti kohti uusia seikkailuita ja päätyi tänne.


Luonne: Raju, kovapäinen ja rohkea. Kuvaavat Dustya ehkä parhaiten. Itseoppinut koira herra osaa kyllä olla varsin äkkipikainen ja hyökätä välillä ihan syyttä. Kylmäpäinenkin tuo osaa olla jos tilanne sitä vaatii. Kiltti ja lämmin hänestä tulee kyllä kun hieman tutustuu toiseen. Ei useinkaan hyökkää itseään pienempien kimppuun. Kunnioittaa muita, vihollistakin ja on lojaali johtajalleen jos joskus sellaisen löytää. Kokonaisuudessaan uros on kyllä varsin kiva mutta tuon hermoille jos käy voi nopeasti tuntea tuon hampaat ihossaan. Dustyn käytös saa sen vaikuttamaan epävarmalta. Todellisuudessa se ei tiedä muuta selviytymis keinoa kuin tappelun. Pelkoa se ei ole tuntenut pitkiin aikoihin, se ei vain pelkää. Kestävä ja kipua pelkäämätön koira, ei pelkää hävitä mutta haluaa aina voittaa. Se ei ikinä lopeta, se ei voisi luovuttaa ikinä taistelua. Dusty ei uskalla rakastaa enää, kun ihmiset jättivät sen se ei ole halunnut/uskaltanut rakastaa tai luottaa kehenkään.


Luoja: Neuer



Albus (tarkoittaa valkoista)
Lempinimi: Valkoinen Tiikeri
Ikä: 4 vuotta
Laji/rotu: susi
Sukupuoli: Uros


Ulkonäkö: Albus on isokokoinen ja vahva uros. Tämän paksun turkin alla on vahvat lihakset, jotka ovat vaivalla saadut.

Tämän selässä menee raitoja aina töpöhännän päästä korviin.
Toista silmää ei Albuksella ole, mutta molemmat olisivat jäänsiniset.
Varpaat ja polkuanturat ovat mustat, kuten kirsukin.


Luonne: Albus on herkkä ja pintansa pitävä uros. Hänen urheutensa tekee vaikutuksen toisiin.
Ystävällinen ja herkkä on yhtäkuin lapsirakas. Pentuja rakastava uros on narttujen unelma. Ketäpä ei haluaisi urosta, joka voisi leikkiä pentujensa ja muiden pentujen kanssa. Albukselta puuttuu vaan yksi hyvä puoli. Usko. Tämä ei usko itseensä ja usein painuu omaan maailmaansa.


Menneisyys: Albus syntyi pieneen laumaan metsässä. Joka vuosi he matkasivat vuorille, kunnes tämän 2 vuotis syntymäpäivänä kaikki muut laumalaiset kuolivat, paitsi tämä. Albus joutui elämään yksin vuoristossa. Etsimässä kohtaloansa.

Luoja: Posonee

Shirakaba No Ha

Lempinimi: Shira

Ikä: 3 vuotta

Laji/rotu: Koira/ ??

Sukupuoli: naaras


Ulkonäkö: Shiralla on siniharmaa kihara harja, joka on edestä pitkä ja niskastakaulaa pitkin alas lyhyt “siilitukka”. Naaras on musta valkoisin maskein. Myös vatsa, rinta ja osa hännästä on valkoista. Shiran naaman maski kiertää silmien takaa otsaan asti. Shiran silmät ovat siniset.


Luonne: Shira ystävystyy helposti ja pitää “ystävinään” joskus myös sellaisia, jotka eivät pidä hänestä. Naaras rakastuu helposti ja hänen sydämensä särkyy usein pienistäkin asioista. Shiralla on hyvin vahva puolustus- ja suojeluvaisto, ja naaras haluaa ärsyttävyyteen asti asettua taistelussa suojelemaan läheisiään, vaikka he eivät halua hänen apuaan ja pärjäisivät ihan hyvin ilmankin. Shira itkee helposti eikä pelkää näyttää tunteitaan. Hän uskoo, ettei tunteiden piilottelu auta koskaan.


Menneisyys: Shiran äiti tappoi naaraan isän, koska luuli häntä uskottomaksi pennuilleen ja kumppanilleen. Shiran isä oli kuitenkin vain piilottanut herkkyytensä ja haavoittuvaisuutensa, sekä rakkautensa, naaraalta.


Muuta: Shira pitää enemmän vaatimattomista uroksista, joilla on helposti näkyvät tunteet, kuin sellaisista, jotka ovat todella vahvoja lihaskimppuja. Hän arvostaa uroksissa uskollisuutta ja tunteita.
Hahmon luoja: WheNn


Rocky (lausutaan Roki)
Lempinimi: Rock
Ikä: 3 vuotias
Laji/Rotu: Pohjanpaimenkoira
Sukupuoli: Uros

Ulkonäkö: Puoliluppakorva, aika räikeät värit. Musta lohikäärme kuvio vasemman tassun yläpuolella. Vasemmanpuolimmainen silmä punainen, ja oikeanpuolimmainen sininen. Jing Jang kuvio päässä. Sinisissä tassuissa polkuanturat ovat punaiset, ja punaisissa tassuissa ne ovat siniset. Oikealla puolella kasvossa on iso arpi.

Luonne: Rocky on nopea juoksemaan, ja rehentelee joskus sillä. Aika kova lesoilemaan, itsepäinen ja vauhdikas. Ei anna armoa pahoille tyypeille. Monesti uhkarohkea, aika tyhmä. Ei ole mikään älypää. Vähät välittää tytöistä, kiusoittelee vain. Jos joskus ihastuisi johonkuhun, ei missään nimessä haluaisi näyttää sitä. Vähättelee heikkoja, ei halua taistella sellaisia vatsaan, vaan haluaa aina kunnon vastuksen. Haluaisi kuollakseen tavata siskonsa, Deltan.

Menneisyys: Rockyn menneisyys ei olekaan mitään rauhallista elämää ja hymyilemistä. Hänen täytyi kulkea kolmen täysikasvuisten roistojen seurassa, ettei hän kuolisi. Roistot ottivat hänet mukaansa vain hyväksikäytön takia. Rocky oli vain vaivaiset 5 kuukautta kun he ottivat hänet mukaan. Rockyn tehtävänä oli aina valvoa, ettei kukaan hyökkäisi Roistoveljesten kimppuun. Rocky sai nukkua tosi harvoin. Siksi hän monesti nukahteli matkalla. Rocky sai monesti pieniä ruhjeita, jotka tosin paranivat, mutta Rocky sai ison arven oikealle puolelle kasvoihinsa. Yhtenä yönä kun joukko oli pysähtynyt lepäämään luolaan, sinne hyökkäsi suurikokoinen susi. Rockya pelotti niin, että meni piiloon lohkareen taakse ja katseli sieltä kuinka susi tappoi kaikki veljekset(Tämä tapahtui kun Rocky oli 7 kuukautta). Seuraavana päivänä Rocky huomasi että roistoveljesten vahvin ja ilkein veli oli jäänyt eloon. Se nousi viimeisillä voimillaan hyökätäkseen Rockyn kimppuun, mutta Rocky ehti karkuun ja piiloutui. Vahvin roistoveljeksistä jäi eloon ja lupasi kostaa Rockylle. Hän elää vain sen takia. Rocky kasvoi yksinäisenä, tietämättä ollenkaan perheestään. Hän muistaa vain siskonsa Deltan, ja aikoo etsiä hänet keinolla millä hyvänsä.

Muuta: Rockylla on sisko Delta.
Luoja: Stevenillallaa

Daughter of snow
Lempinimi: Jakala
Ikä: noin 2 vuotias, todella nuori vielä
Laji/Rotu: Jakalassa on noin 60% naalia ja loput neljäkymmentä prosenttia sutta.
Sukupuoli: naaras (tokihan nimikin jo sen sanoo… XD)

Ulkonäkö: Jakala on, kuten kuvasta näkyy, valkeaturkkinen, napaketun näköinen koiraeläin. Jakala on hyvin kaunis omalla tavallaan, mutta se, mikä erottaa tuon napaketusta ulkonäöllisesti on napaketun jalkoja pidemmät, lihaksikkaat ja ketterät jalat. Jakalalla on kolme vaaleansinista, suura raitaa selässään jotka kaartuvat kylkiin. Häntä on hyvin pörröinen ja melko pitkä. Siinä on sinisiä raitoja, ja hännänpää on sininen. Jakalan oikeassa etukäpälässä ulommaisen reunan reunimmainen varvas on sininen. (sama värisävy uin selän ja hännän raidoissa) Jakalalla on pörröinen, turkoosin vihertävä otsatukka/harja, joka peittää toisen silmän. Harja on hieman erivärinen kuin turkin sinisemmät raidat. Kyseinen silmä, jonka Jakalan harja peittää, on sokea, ja sen näkee hyvin. Lisäksi sen päältä kulkee pitkä, syvä arpi. Juuri sokeuden takia Jakala pitää sokean silmänsä usein harjapehkonsa takana, sillä sokeus on naaraanb mielestä heikkouden merkki. Jakala on hyvin voimakas hieman pienestä koostaan huolimatta. Naaraan säkä on noin 49-50cm korkea, mutta menneisyytensä takia tuo omistaa vahvat lihakset ja hyvän kunnon. Kuitenkaan pitkänmatkan juoksu ei ole tämän naaraan parasta alaa vaikka sekin menee. Kyllä juosta jaksaa muttei niin nopeasti kuin muut. Naaraan kirsu on keltainen. Oikeassa korvassa on kaksi korua. Toinen on smaragdin vihreä ja toinen vain kultainen ja pinenempi kuin vihreä koru. Korvan toisella laidalla on myös vierekkäin kaksi kohtuullisen pientä lovea. Hampaat ovat melko normaalit, hieman terävemmät.
Jakalalla on vasemmassa lonkassa mustat kiehkuramerkit.


Luonne: luonteeltaan Jakala on hyvin pippurinen ja suutahtaa aika helposti. OIkeastaan todella helposti… Jakala ei luota juuri koskaan juuri kehenkään, ja tuo on aika ylimielinen eikä välttämättä pyydä apua tai ota sitä vastaan aivan helposti. Jakala on usein hyvin omapäinen ja tuon mielestä joukossa tyhmyys tiivistyy ja tuo usein liikkuu yksin. Kuitenkin joskus tämä naaras saattaa suostua tulemaan jonkun ryhmän jäseneksi. Jakala on myös johtajaluonne, eik tuota todellakaan pomoteta helposti. Jakala ei myöskään helpostu kiinnostu uroksista, mutta vetää puoleensa tietynlaisia uroksia. Naaraan kanssa kuitenkin täytyy olla kärsivällinen, sillä tuo ei heti näytä tunteitaan jos niitä on. Jakalan mieltä ympyröi vahva suojamuuri, jota on lähes mahdotonta läpäistä, vaikka heikkojakin kohtia löytyy. (siis jos joku osaa tunkeutua mieliin… XD) Jakala ei useinkaan myönnä sitä että on väärässä, vaan tuon kuuluisi aina olla oikeassa. Jakala on hieman sulkeutuva mutta tuo osaa myös olla kokoajan äänessä, kommentoiuda ja ärsyttää. Kuitenkin, Jakala on yllättävän älykäs, vaikka tuo ei usein sitä näytäkkään. Toki Jakalassa on myös lempeät puolensa, mutta tuo ei sitä helposti näytä eikä kenelle tahansa.


Menneisyys: Jakala on elänyt niin kauan kuin se muistaa yksin, mistä johtuu sen vahvuus ja kestävyys. Kuitenkin se noin puolen vuoden iässä tapasi harmaan, vanhan ja viisaan uros suden, Bromin. Brom pelasti tuolloin pienen Jakala paran hengen,(Jakala ei muista, miltyä Brom tämän pelasti!) sillä silloin narttu sai arpensa silmän päälle, tuolloin se myös sokeutui. Brom oli viisas ja taitava taistelija, joka hoidettuaan Jakalan haavan kuntoon alkoi ahkerasti kuoluttaa nuorta narttua. Aluksi kaikki oli vaikeaa, mutta hiljalleen Jakalan voimat alkoivat yhä edelleen kasvaa, ja tuon taistelutaidot kehittyivät. Brom myös opetti nartulle maailmasta ja yrteistä, joten tuo osaa yksinkertaisimmat parannusasiat ja joitain yrttejä. Lopulta, Jakala oli kyllin taitava, että se onnistui voittamaan Bromin. Kuitenkin he edelleen harjoittelivat pitääkseen kunnon yllä. Kuitenkin, Jakalan ollessa noin 1,7 vuotias, Brom sai taistelussa liian pahoja vammja, ja lopulta menehtyi niihin. Jakalalle se oli kova isku, joka kovetti nartun ympärille kovan ulkokuoren. Tuo hautasi Bromin vanhan suuren tammen juurrakkoon ja kaiversi pari kummaa riimua kuoreen: ‘tässä lepää Brom. Uljas taistelija joka oli minulle kuin isä.’ sen jälkeen Jakala lähti vuorille vaeltamaan tietämättä sen vaaralisuudesta eikä löytänyt enää ulos. Nyt narttu kiertelee ympäriinsä väsyneenä.


Muuta:
*Jakala osaa kirota hieman, mutta ongelma on se, ettei tuo kertonut koskaan mitään Bromille joka olisi ehkä voinut auttaa, joten yleensä, kun Jakala yrittää kirota, kirous kohdistuu narttuun itseensä ja siinä mennään…
*sai nimen Daughter of snow Bromilta, ja uskoo että nimi kertoo jotain siitä, miten Brom Jakalan pelasti mutta nuori narttu ei tiedä, mikä se oli.

Luoja: Tuhkamarja